Leweth Sulankantaja (Aida)

Leweth on vain varjo edustamastaan uljaasta neuvonantajan mallikuvasta. Entinen ryhdikäs, lihaksikas ja arvovaltaisen näköinen ori on kuihtunut kolhiintuneen ja lyödyn näköiseksi haamuksi. Suurimmaksi osaksi Lewethim hurjaan muodonmuutokseen on vaikuttanut tuon oma asenne, sillä elämä hylkiönä ei ole todellakaan yhtä arvokasta kuin chadrojen laumalaisena, ja se tosiasia, että hylkiöiden karuilta alueilta on hankala löytää syötävää edes elossapysymiseen. Kaikki energia menee siihen että vaellat yhdeltä ruohotupolta toiselle, vartalon treenaaminen tai kunnossa pysyminen on lähes mahdotonta.

Ori on kuitenkin edelleen tunnistettavissa chadrojen entiseksi neuvonantajaksi, jos on nähnyt Lewethin ennen sotaa. Mihin ori pääsisi kuvioistaan ja väristään? Sulankantajan onneksi kuitenkaan esimerkiksi moni rodwor ei ole koskaan kuullut minkä näkönen tuo Leweth tarkalleen ottaen oli ja siksi pystyy piilottamaan identiteettinsä.
Ori on säilyttänyt vanhan valkean pohjavärinsä, tosin karvan huonon kunnon ja lian takia ei väri ole yhtä puhdas ja hohtava kuin ennen. Hylkiössä on laattamaisia sinisiä ja punaisia kuvioita kasvoissa, kaulassa, lavoilla ja lautasilla. Isältä peritty vihreä väri näkyy silmissä ja sulkien kärjissä. Äärimmäiset lentosulat olivat kaukaisimmista kärjistään mustat, kunnes ori itse teloi vasemman siipensä lentokyvyttömäksi (oikeanpuoleinen siipi on edelleen kunnossa). Myös Lewethin jouhet, siivottomat, takkuiset ja karheat, ovat mustia, mutta menettäneet korppimaisen kiiltonsa.

Ori tunnistettiin myös helposti aikoinaan isänsä yhdestä siipisulasta, jota Leweth kantoi kaulassaan. Menetettyään arvonsa, Leweth koki olevansa liian liattu kantamaan sitä enää, ja ennen hylkiöitymistään piilotti sen chadrojen alueille.


Leweth oli tunnettu kivikasvoistaan ja siitä että nuoresta iästään huolimatta ori ei antanut koskaan tunteidensa näkyä kasvoiltaan. Ori oli kieltämättä täydellinen neuvontantaja, järkevä, viisas ja kylmäpäinen, mutta melko pelottava, sillä eihän kukaan viisivuotias voinut olla noin vanha sisimmältään.

Vaikka orin koko elämä on järkkynyt, ei tuo ole päässyt luonteestaan eroon. Leweth on edelleen vakavamielinen ja asiallinen ori, tosin nykyään orin kasvoilta pystyy helposti lukemaan tunteita: Syvältä kalvavaa surua, pohjatonta miehen melankoliaa. On kuin oriin sattuisi fyysisesti joka hetki. Leweth ei todellakaan ole mitään piristävää seuraa. Jos ori joskus sattuu hylkiöiden mailla törmäämään johonkuhun, Leweth kyllä puhuu, jos se on tarpeen, mutta muuten vaikenee. Ori on pakostakin muuttunut yhä enemmän ja enemmän erakoksi, sillä harvempi eksyy hylkiöiden karuille ja vaarallisillekin alueille. Lewethillä on tapana yksin ollessaan palata menneisyyteen ja märehtiä chadrojen nykyistä tilannetta, joka on edelleen Lewethille tärkeä. Koska ori vapaaehtoisesti erosi virastaan ja eristäytyi hylkiöksi ei sillä ole mitään entistä laumaansa vastaan. Jatkuva itsesyytösten määrä onkin pikkuhiljaa ajanut Lewethiä mielenterveytensä reunamille, mikä ei ole hyvä sillä orin äiti oli taipuvainen masennukseen. Leweth ei itse ymmärrä murehtimistaan turhaksi ja ainakin tällä menolla menettää mielenterveytensä.

Ainoa mikä saa oriin eloa on törmääminen hylkiöiden alueilla rodworeihin tai entisiin rodworeihin. Tässä suhteessa Leweth on muuttunut ehkä eniten, sillä ennen valkea kykeni hillitsemään itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Nykyään jos Sulankantaja näkee vilauksenkin nahkasiivestä tuo ei kykene rauhoittamaan itseään ajoissa. Entisestä kivipatsaasta on tullut yhtäkkiä räjähdysaltis ja epävakaa. Leweth ehkä syvällä sisimmässään toivoo pystyvänsä auttamaan Chadrojen tilannetta edes yrittämällä hoitaa satunnaisia rodworinsukuisia päiviltä. Ikävä kyllä ottaen huomioon orin kurjan kunnon, tuo ei saa aikaan mitään muuta kuin harmia itselleen.


Leweth syntyi edellisen neuvonantajan, Evor Nopsasulan, perilliseksi. Onni ja auvo olivat käsinkoskelteltavat mallichadrojen perheessä, kunnes onni päättyi, kuten se aina päättyy aikanaan.
Yksinkertaisuudessaan tapahtumat alkoivat sodasta ja päättyivät sotaan. Evor kuoli sodassa ja Sulankantajan emä, Hautalintu musertui lopullisesti. Tamma oli aina ollut taipuvainen melankoliaan ja synkkyyteen, mutta rakkaus vihreään neuvonantajaan oli palauttanut tamman masennuksen syvyyksistä takaisin päivänvaloon, mutta puolison äkillinen kuolema syöksi oranssiraidallisen tamman sinne välittömästi takaisin. Isän kuolema ja emän horjuva mielenterveys vaikuttivat syvästi nuoreen oriin, vaikka sitä ei millään pystynyt ulkoapäin näkemään: Ori kehitti itselleen kohteliaisuuden ja ilmeettömyyden naamion, jottei joutuisi käsittelemään vaikeita tunteita.

(Tapahtunut peleissä 2009-2010)

Lewethistä tuli chadrojen uusi neuvonantaja, sillä vaikka Evor oli kuin olikin jättänyt yhden perillisen ennen Lewethiä, kukaan ei tiennyt Kairou-nimisestä orista, joka oli Evorin ensimmäisestä suhteesta tuntemattoman rodwor-tamman kanssa. Pian rodworit alistivat chadrat valtansa alle, mutta Leweth yritti parhaansa mukaan auttaa laumaansa, jonka johtajatar oli karkoitettu hylkiöksi. Sekasortoiseen ja hajaantuneeseen laumaan ori ei millään voinut yksin saada järjestystä aikaan, mutta ainakin Sulankantaja yritti. Oria pidettiin hyvänä neuvonantajana ja tätä arvostettiin, sillä kukaan ei ollut unohtanut Evor Nopsasulkaa, jota myös oltiin pidetty äärimmäisen hyvänä chadrana.

Tarkennusta lisää.

Kuva, tekstit & hahmo: ©Aida
Lyriikat: ©