Pääsivu
Kookkaan hevosen laskeutuminen oli täysin oikea oppinen, kosketus maahan oil pehmeä, silti olennon paino aiheutti maassa värähtelyjä ja hienoisen tömähdyksen. Olisikin ollut fysiikan lakien vastaista että laskeutuminen olisi ollut täysin äänetön. Kissamaisen raukea venytys tuntui taivaalliselta suurissa siivissä pitkän lentomatkan jäljiltä, kotona oltiin taas. Pirullinen hymy hakeutui kookkaan lepakon kasvoille, pukinparta vain alleviivasi vaikutelmaa. Kotona ollaan taas.
Loranian menon kääntyessä naurettavaksi oli Riot katsonut asiakseen pitää saaresta hienoista lomaa, monestakin syystä. Chadrojen yrittäessä epätoivoisesti päästä takaisin yhtenäiseksi ja vahvaksi laumaksi, jossa vallitsisi järjestys ja auktoriteettinen johtaja, oli violetti nahkasiipi nauranut. Nauru oli loppunut Jaguarin kuoltua, joskaan ei Riot johtajaansa ollut juuri arvostanut, johtuen ehkä tämän valittua tamman neuvonantajakseen. Oli ollut liiankin selvää miten kyseinen hupakko oli asemaansa päässyt, ja siellä pysytellyt, kiero Narcissahan oli pyöritellyt johtajaa miten halusi. Vaikkei kissansilmäinen ori kyseisestä tammasta juuri perustanut, oli tälle sentään jotain myönnytyksiä annettava juonikkuudesta, olihan tämä nykyisen johtajattaren äitimuori. Eikä Riotilla ollut epäilystäkään etteikö myrkynvihreä neuvonantaja yrittänyt parhaimpansa mukaan haalia itselleen lisää valtaa.
Ei ollut ollut kummoinenkaan suoritus ottaa selville loranian tapahtumia muutamalta huono-onniselta hylkiöltä, nämä olivat laulaneet kuin linnut joutuessaan tekemisiin kookkaan rodworin kanssa. Ja tietoa Riot juuri tarvitsi, Jaguarin kuoltua se oli lähtenyt saarelta antaakseen kuohujen hieman rauhoittua. Oli ollut melko selvää että useampikin sulkasiipi olisi ollut halukas käyttämään tilannetta hyväkseen ja kostaa violetille tämän tekoset pulusia kohtaan. Erityisesti chadrojen aikaisempi sotakapteeni Thodor, joskaan tätäkään ei huhujen mukaan ollut pahemmin viime aikoina näkynyt, liekö kukko menettänyt päänsä Loranian tuoksinnassa. Sääli sinänsä, Riot olisi enemmän kuin mielellään niitannut vihreän oriin täysin omilla kavioillaan, nahkasiipi oli vieläkin katkera edellisestä kohtaamisesta. Juuri taistelusta seurannut puolikuntoisuus oli pakottanut rodin suojelemaan nahkaansa ja lähtemään väljemmille vesille.
Kookas nahkasiipi antoi katseensa haravoida niittyä, aika saaren ulkopuolella oli ollut ehkä rattoisaa mutta myös kuolettavan tylsää. Riot kaipasi toimintaa ja saaren tämän hetkinen tilanne lupaili sitä enemmän kuin tarpeeksi. Sekasortoa oli joka puolella, chadrat olivat tulvineen pulassa ja rodworien ruorissa rypiskeli pelkkä tyttönen, kyllä tällä oli apunaan emänsä ja Cheredjan langennut sotakapteeni. Myös uusia rajoituksia oli tullut mitä sulkasiipien käsittelyyn tuli. Violetin teki mieli sylkäistä, normaali laumalainen sai enää vain häätää nenäkkään kanan kotiinsa? Hah, eikö tätä saanut hieman muljuttaa? Ei, ainoastaan sotilaat ja heitä ylemmät saivat kiusata ja kiduttaa chadroja. Pelkkä ajatus nostatti suuren rodworin kapinamieltä, mutta nyt ei ollut aika kapinalle. Tilanteesta piti vain osata ottaa ilo irti ja se tuli Riotilta kuin luonnostaan. Ori hymyili entistä leveämmin, kyllä vain. Riot oli palannut.
Riot kiittää, kumartaa ja poistuu.
Loranian menon kääntyessä naurettavaksi oli Riot katsonut asiakseen pitää saaresta hienoista lomaa, monestakin syystä. Chadrojen yrittäessä epätoivoisesti päästä takaisin yhtenäiseksi ja vahvaksi laumaksi, jossa vallitsisi järjestys ja auktoriteettinen johtaja, oli violetti nahkasiipi nauranut. Nauru oli loppunut Jaguarin kuoltua, joskaan ei Riot johtajaansa ollut juuri arvostanut, johtuen ehkä tämän valittua tamman neuvonantajakseen. Oli ollut liiankin selvää miten kyseinen hupakko oli asemaansa päässyt, ja siellä pysytellyt, kiero Narcissahan oli pyöritellyt johtajaa miten halusi. Vaikkei kissansilmäinen ori kyseisestä tammasta juuri perustanut, oli tälle sentään jotain myönnytyksiä annettava juonikkuudesta, olihan tämä nykyisen johtajattaren äitimuori. Eikä Riotilla ollut epäilystäkään etteikö myrkynvihreä neuvonantaja yrittänyt parhaimpansa mukaan haalia itselleen lisää valtaa.
Ei ollut ollut kummoinenkaan suoritus ottaa selville loranian tapahtumia muutamalta huono-onniselta hylkiöltä, nämä olivat laulaneet kuin linnut joutuessaan tekemisiin kookkaan rodworin kanssa. Ja tietoa Riot juuri tarvitsi, Jaguarin kuoltua se oli lähtenyt saarelta antaakseen kuohujen hieman rauhoittua. Oli ollut melko selvää että useampikin sulkasiipi olisi ollut halukas käyttämään tilannetta hyväkseen ja kostaa violetille tämän tekoset pulusia kohtaan. Erityisesti chadrojen aikaisempi sotakapteeni Thodor, joskaan tätäkään ei huhujen mukaan ollut pahemmin viime aikoina näkynyt, liekö kukko menettänyt päänsä Loranian tuoksinnassa. Sääli sinänsä, Riot olisi enemmän kuin mielellään niitannut vihreän oriin täysin omilla kavioillaan, nahkasiipi oli vieläkin katkera edellisestä kohtaamisesta. Juuri taistelusta seurannut puolikuntoisuus oli pakottanut rodin suojelemaan nahkaansa ja lähtemään väljemmille vesille.
Kookas nahkasiipi antoi katseensa haravoida niittyä, aika saaren ulkopuolella oli ollut ehkä rattoisaa mutta myös kuolettavan tylsää. Riot kaipasi toimintaa ja saaren tämän hetkinen tilanne lupaili sitä enemmän kuin tarpeeksi. Sekasortoa oli joka puolella, chadrat olivat tulvineen pulassa ja rodworien ruorissa rypiskeli pelkkä tyttönen, kyllä tällä oli apunaan emänsä ja Cheredjan langennut sotakapteeni. Myös uusia rajoituksia oli tullut mitä sulkasiipien käsittelyyn tuli. Violetin teki mieli sylkäistä, normaali laumalainen sai enää vain häätää nenäkkään kanan kotiinsa? Hah, eikö tätä saanut hieman muljuttaa? Ei, ainoastaan sotilaat ja heitä ylemmät saivat kiusata ja kiduttaa chadroja. Pelkkä ajatus nostatti suuren rodworin kapinamieltä, mutta nyt ei ollut aika kapinalle. Tilanteesta piti vain osata ottaa ilo irti ja se tuli Riotilta kuin luonnostaan. Ori hymyili entistä leveämmin, kyllä vain. Riot oli palannut.
Riot kiittää, kumartaa ja poistuu.