Pääsivu
(Multa on kadonnut pahasti taito keksiä otsikoita.)
Cee ja Beecee!
Zaackh oli aina kuin kotonaan hämärässä aarnimetsässä. Se oli paikka, jonne sotilas meni, jos sillä ei ollut muuta paikkaa mihin mennä. Tumma, raamikas ori veti syvään henkeä ja tunsi sieraimissaan kostean metsän tuoksun: Multaa, sammalta, vanhoja puita, lahoamisprosessia ja siellä täällä kauniita, varjossa eläneita, hauraita valkeita kukkia.
Olisi kuitenkin ollut todella epämiehekästä kutsua tälläistä paikkaa kodiksi.
Vain pienet varsat ja vanhemmat tammat leikkivät kotia, välillä orit tulivat mukaan leikkiin pitääkseen mielitiettynsä tyytyväisinä. Oli siis todella typerää, ja kuten mainittua, äärimmäisen epämiehekästä, kiintyä johonkin paikkaan. Sama kuin kiintyisi kiveen.
Kävellessään Zaackh ravisteli itseään ja laskosti siipensä uudelleen kuin jättimäinen korppikotka vetäytyessään ruokalevolle jonkun onnettoman raadon jäljiltä. Asia oli itseasiassa melkein tosi. Lukuunottamatta sitä ettei Zaackhin vatsa ollut täynnä, ja sitä ettei orin ruoansulatus ylipäätään kestänyt lihaa. Sen sijaan käydessään chadrojen alueilla, muistoksi käynnistä oli jäänyt neljä chadranraatoa, jokainen hukutettuina tulvivassa sademetsässä.
Suuret sateet olivat ryöpyttäneet Loraniaa vaikka kuinka kauan. Aivan liian kauan. Rodworien alueilla sade ei ollut läheskään yhtä pahaa, ja taukosikin välillä (kuten se oli nyt tauonnut). Zaackh vain ei pitänyt jatkuvasta kylmästä ja märästä, ja oli onnellinen ettei joutunut osaksi kaikesta siitä kylmästä ja märästä, ja niistä sikiävistä taideista, jotka chadroja riivasivat. Välillä tiheästä ja karkeasta karvasta oli hyötyä.
Silti ori ei tuntenut oloaan ollenkaan terveeksi ja tarmokkaaksi. Tappaminen sinällään ei enää hetkauttanut Zaackhia. Piti kyllä myöntää että se oli harvinaisen tunteellinen pehmo sotilaaksi, mutta onnistunut kovettamaan itsensä todella hyvin vuosien varrella.
Sen mielen perille oli jäänyt muhimaan tunne pelosta. Sotilas ei ollut vähään aikaan joutunut piiloutumaan mitään, kyyristymään pusikkoon ja odottamaan sydän pamppaillen mitä sille kävisi. Zaackh oli tottunut elämään, missä sen kohtalo oli sen omissa käissä. Oli outoa joutua arpomaan villisti mielessään mitä seuraavaksi tapahtuisi, mitä sille kävisi ja seliäisikö se edes hengissä. Se ei ollut alkuunkaan kivaa.
Kaiken tämän epävarmuuden ja tämänhetkisen inhottavan epäterveen olon oli saanut aikaan ohi kävelevä chadrojen johtaja. Millä järjellä juuri Aljaksandr saapuu paikalle siihen nimenomaiseen kolkkaan sademetsää jossa Zaackh on vasta minuutti sitten hiljentänyt yhden chadran? Tietysti rodworin tuurilla juuri silloin kun ruumis on vielä lämmin itse pääpaholainen kävelee paikalle. Zaackh puistatteli hiljaa miettiessään täpärää pelastumistaan.
Nyt ainoa asia mitä ori tarvitsi oli lepo. Hetken lepo, jotta se voisi jatkaa tehtävänsä suorittamista jälleen chadrojen mailla. Sotilas ei ollut tarpeeksi tyhmä jäämään vaarallisille alueille nälkäisenä ja väsyneenä vaarantamaan kaikkien laumalaistensa tulevaisuutta omalla varomattomuudellaan ja huonolla keskittymisekyvyllään.
(jöpötijee .__.)
Cee ja Beecee!
Zaackh oli aina kuin kotonaan hämärässä aarnimetsässä. Se oli paikka, jonne sotilas meni, jos sillä ei ollut muuta paikkaa mihin mennä. Tumma, raamikas ori veti syvään henkeä ja tunsi sieraimissaan kostean metsän tuoksun: Multaa, sammalta, vanhoja puita, lahoamisprosessia ja siellä täällä kauniita, varjossa eläneita, hauraita valkeita kukkia.
Olisi kuitenkin ollut todella epämiehekästä kutsua tälläistä paikkaa kodiksi.
Vain pienet varsat ja vanhemmat tammat leikkivät kotia, välillä orit tulivat mukaan leikkiin pitääkseen mielitiettynsä tyytyväisinä. Oli siis todella typerää, ja kuten mainittua, äärimmäisen epämiehekästä, kiintyä johonkin paikkaan. Sama kuin kiintyisi kiveen.
Kävellessään Zaackh ravisteli itseään ja laskosti siipensä uudelleen kuin jättimäinen korppikotka vetäytyessään ruokalevolle jonkun onnettoman raadon jäljiltä. Asia oli itseasiassa melkein tosi. Lukuunottamatta sitä ettei Zaackhin vatsa ollut täynnä, ja sitä ettei orin ruoansulatus ylipäätään kestänyt lihaa. Sen sijaan käydessään chadrojen alueilla, muistoksi käynnistä oli jäänyt neljä chadranraatoa, jokainen hukutettuina tulvivassa sademetsässä.
Suuret sateet olivat ryöpyttäneet Loraniaa vaikka kuinka kauan. Aivan liian kauan. Rodworien alueilla sade ei ollut läheskään yhtä pahaa, ja taukosikin välillä (kuten se oli nyt tauonnut). Zaackh vain ei pitänyt jatkuvasta kylmästä ja märästä, ja oli onnellinen ettei joutunut osaksi kaikesta siitä kylmästä ja märästä, ja niistä sikiävistä taideista, jotka chadroja riivasivat. Välillä tiheästä ja karkeasta karvasta oli hyötyä.
Silti ori ei tuntenut oloaan ollenkaan terveeksi ja tarmokkaaksi. Tappaminen sinällään ei enää hetkauttanut Zaackhia. Piti kyllä myöntää että se oli harvinaisen tunteellinen pehmo sotilaaksi, mutta onnistunut kovettamaan itsensä todella hyvin vuosien varrella.
Sen mielen perille oli jäänyt muhimaan tunne pelosta. Sotilas ei ollut vähään aikaan joutunut piiloutumaan mitään, kyyristymään pusikkoon ja odottamaan sydän pamppaillen mitä sille kävisi. Zaackh oli tottunut elämään, missä sen kohtalo oli sen omissa käissä. Oli outoa joutua arpomaan villisti mielessään mitä seuraavaksi tapahtuisi, mitä sille kävisi ja seliäisikö se edes hengissä. Se ei ollut alkuunkaan kivaa.
Kaiken tämän epävarmuuden ja tämänhetkisen inhottavan epäterveen olon oli saanut aikaan ohi kävelevä chadrojen johtaja. Millä järjellä juuri Aljaksandr saapuu paikalle siihen nimenomaiseen kolkkaan sademetsää jossa Zaackh on vasta minuutti sitten hiljentänyt yhden chadran? Tietysti rodworin tuurilla juuri silloin kun ruumis on vielä lämmin itse pääpaholainen kävelee paikalle. Zaackh puistatteli hiljaa miettiessään täpärää pelastumistaan.
Nyt ainoa asia mitä ori tarvitsi oli lepo. Hetken lepo, jotta se voisi jatkaa tehtävänsä suorittamista jälleen chadrojen mailla. Sotilas ei ollut tarpeeksi tyhmä jäämään vaarallisille alueille nälkäisenä ja väsyneenä vaarantamaan kaikkien laumalaistensa tulevaisuutta omalla varomattomuudellaan ja huonolla keskittymisekyvyllään.
(jöpötijee .__.)