Pääsivu
Sademetsä tulvi.
Vain muutamia päiviä aikaisemmin puhjennut myrsky oli vihdoin laantunut, mutta vehreä metsä oli muuttunut nopeasti lainehtivaksi mereksi. Cheredjan huomasi jo kaukaa, että kuivana pysyminen olisi turhaa toiveajattelua - niimpä ori levitti siipensä ja alkoi hitaasti lipua alas kohdasta, jossa puiden latvat väistyivät ja mahdollistivat laskeutumisen. Keltaiset silmät hapuilivat ympäristöä. Vaatisi kasan onnea, ettei sotakapteeni laskisi jalkojaan kohtaan, jossa olisi liian syvää. Sademetsän maan muotoja ja mahdollisia juurakoiden kätkemiä koloja oli mahdoton arvioida virtaavan veden lävitse, joten musta päätti sokeasti luottaa vaistoonsa.
Kuului valtava molskahdus, kun Redjan vihdoin sai kavioidensa alle maata. Vettä oli juurikin alle polvien, mutta virta oli voimakkaampi kuin ori oli uskaltanut kuvitella. Tulvavedet kaiketi olivat matkalla laguunille ja sitä kautta mereen. Musta silmäili ympäristöään, vakavana mutta varuillaan. Tämä oli ties monennetta kertaa elämänsä aikana luvatta Chadrojen mailla, mutta tälläkertaa sotakapteeni ei tehnyt sitä salassa ylemmiltään - Cheetah oli henkilökohtaisesti pyytänyt Redjania tapaamiselle, ei omilla mailla eikä edes rotkolla, vaan täällä, Chadrojen sademetsässä. Paikka tapaamiselle oli siis ennen kaikkea erikoinen valinta, mutta myös riskialtis. Rodworien niskaote oli vain vähänaikaa sitten hellittänyt ja jos Chadrojen uusi johtaja, Aljaksandr, saisi vihiä siitä, että Rodworien ylimmistö pitää salakokouksia maillansa, ei se tietäisi hyvää - ehkä jopa uuden sodan alkua?
Redjan henkäisi syvään. Tämä katsoi tiiviisti veden saartamaa suurta puuta, jonka runkoa pitkin kiemurtelivat köynnökset. Koko paikka huokui jotain tuttua, jotain kiellettyä.. Mustan oli pudistettava päätänsä. Liian monta vuotta oli kulunut vieden liian monet muistot mennessään. Veden kohina sai sotakapteenin yhä uudelleen uppoamaan ajatuksiinsa, jolloin huomion kiinnittäminen ympäristöön herpaantui. Jotain oli joskus tapahtunut tässä metsässä, jotain, mistä sai alkunsa ehkä vuosisadan suurin rakkausfarssi, joka päättyi verisesti. Redjan kiristeli hampaitaan - koko sademetsään saapuminen alkoi tuntua vain suurelta virheeltä. Miksei asioita voitu hoitaa siellä, missä kiinnijäämisen riski ei ollut näin valtava?
Samassa kuului molskahdus, jota ori oli jollain tavalla jopa odottanut. Tämä käänsi sähköiset silmänsä äänen suuntaan ja mittaili pian katseellaan vihreää nahkasiipeä. Cheetah tuijotti sotakapteeniä pistävästi, häntä ja kaula arvokkaasti kaarella. Redjan puuskahti - tätä otti nuoren tyttelin kuningatarleikki välillä päähän, mutta oli jo ajat sitten myöntynyt rooliinsa kakaran alempana. Kumpa vain Jaguar olisikin pysynyt lujana ja tehtaillut vielä yhden jälkeläisen paremmalla onnella. Sovinistiksi sotakapteeni ei itseään myöntänyt, mutta ori johtajana olisi ollut paljonkin uskottavampi. Musta nyökkäsi johtajattarelleen tervehdykseksi, laskien sitten katseensa maahan.
- Mikä suo minulle tämän kunnian? Redjan mielisteli ympäripyöreästi, virnistäen sitten hiukan. Cheetah oli tunnetusti huumorintajuton, joten toisen härnäämisestä oli tullut Rodworien keskuudessa jo itsessään vitsi. Sotakapteeni ei kuitenkaan nöyryyttänyt tammaa, sillä tiesi varsin hyvin kuinka fanaattinen ja lojaali vihreä oli laumalleen.
- Haluan että tuot kaksi parasta sotilastasi tänne. Cheetah vastasi jyrkästi, tuijottaen mustaa sotakapteenia tiiviisti. Tamma meni suoraan asiaan tyylinsä mukaisesti, ja tietäen hyvin, ettei Chadrojen alueilla olisi viisasta maleksia kauaa. Tämä viuhtoi veden pintaa viistävällä hännällään ilmaa, liikutellen korviaan pienimmänkin äänen mukaisesti.
- Lomailemaanko? Redjan solvaisi. Tämän suupielet olivat valuneet nyt alaspäin, sillä pyyntö kuulosti oudolta. Miksi kahden parhaimman sotilaan tarvitsisi asettaa itsensä vaaraan, varsinkin näin typerään ajankohtaan? Mitä Rodworit hyötyisivät siitä, että kaksi heidän maitansa suojelevaa sotilasta heiluisi luvatta Chadrojen mailla? Sotakapteenin katse eksyi jälleen johtajattareen, nyt hieman kyseenalaistaen.
- Suuta soukemmalle, Cheredjan, ellet halua että väännän siipesi nurin. Tulva on saanut Chadrat hetkeksi hälytystilaan. Kukaan ei tiedä, onko se vienyt mukanaan hevosia, sillä etsinnät ovat vasta käynnissä. Cheetahin ääni oli hyytävä, kuin tappava pakkasyö. Tämä astui muutaman askeleen lähemmäs Redjania, kurottautuen nyt kuiskaamaan tämän korvan lähettyville.
- Chadrojen sotilaat päivystävät tauotta, jotta voisivat auttaa hätää kärsiviä. Tässä on tilaisuutemme. Haluan, että sotilaasi laskeutuvat sademetsään, ja kun tilaisuus koittaa, hoitelevat niin monta Chadraa kuin mahdollista. Käskytä heidät iskemään sotilaisiin, neuvonantajaan, johtajaan.. Kaikki ovat liikkeellä, kaikki.
Redjan oli täysin hiljaa. Vain pauhaava vesi piti taukoamatonta meteliä, ja hetken molemmat hevosista tuijottivat toisiaan kilvan. Sotakapteeni ymmärsi - kun kuolleisuus oli muutenkin taattu, ei Chadroille olisi ilmiselvää, että kuolemien takana olisivatkin Rodworit. Tekojen kiistäminenkin olisi helpompaa, jolloin Chadrojen syytöksille ei olisi varaa - Redjan nyökkäsi.
- Hukuttakaa. Ei verta, ellei ole täysin pakko. Mitä siistimpää jälkeä, sitä parempi. Ja toimikaa ehdottomasti täällä - harva uskaltaa laskeutua nyt sademetsään muutoin kuin etsintä mielessä, joten sotilaasi ovat turvassa puiden katveissa. Aikaa on päivä, ehkä kaksi. Cheetah vilkaisi ympärilleen, kuin aistien jonkun läsnäolon. Johtajatar mulkaisi sotakapteenia tiukasti, levittäen sitten nahkasiipensä.
- Toimi. Ja samassa vihreä oli noussut siivilleen ja pyyhkäissyt lehtikaton lävitse taivaalle. Musta jäi hetkeksi katsomaan toisen perään, vetäen syvään henkeä. Tämä tiesi jo, kenet laittaisi asialle, mutta jokin silti arvelutti.
Mitä jos Redjan menettäisi nyt kaksi hyvää sotilasta? Vain sen takia, että Cheetah saisi pienen kostonsa? Toisaalta tamman juoni oli nerokas. Se oli lähes aukoton, ellei koko juttu sitten kääntyisi päälaelleen. Sotakapteeni katsoi vielä nopeasti sitä tutunoloista puuta, pudistellen sitten päätänsä. Kuinka useasti tämä joutuisi sanomaan itselleen, että menneet olivat menneitä? Eve ei palaisi koskaan.
Ori nousi rivakasti ilmaan ja katosi taivaalle.
Molemmat poistuvat!
Vain muutamia päiviä aikaisemmin puhjennut myrsky oli vihdoin laantunut, mutta vehreä metsä oli muuttunut nopeasti lainehtivaksi mereksi. Cheredjan huomasi jo kaukaa, että kuivana pysyminen olisi turhaa toiveajattelua - niimpä ori levitti siipensä ja alkoi hitaasti lipua alas kohdasta, jossa puiden latvat väistyivät ja mahdollistivat laskeutumisen. Keltaiset silmät hapuilivat ympäristöä. Vaatisi kasan onnea, ettei sotakapteeni laskisi jalkojaan kohtaan, jossa olisi liian syvää. Sademetsän maan muotoja ja mahdollisia juurakoiden kätkemiä koloja oli mahdoton arvioida virtaavan veden lävitse, joten musta päätti sokeasti luottaa vaistoonsa.
Kuului valtava molskahdus, kun Redjan vihdoin sai kavioidensa alle maata. Vettä oli juurikin alle polvien, mutta virta oli voimakkaampi kuin ori oli uskaltanut kuvitella. Tulvavedet kaiketi olivat matkalla laguunille ja sitä kautta mereen. Musta silmäili ympäristöään, vakavana mutta varuillaan. Tämä oli ties monennetta kertaa elämänsä aikana luvatta Chadrojen mailla, mutta tälläkertaa sotakapteeni ei tehnyt sitä salassa ylemmiltään - Cheetah oli henkilökohtaisesti pyytänyt Redjania tapaamiselle, ei omilla mailla eikä edes rotkolla, vaan täällä, Chadrojen sademetsässä. Paikka tapaamiselle oli siis ennen kaikkea erikoinen valinta, mutta myös riskialtis. Rodworien niskaote oli vain vähänaikaa sitten hellittänyt ja jos Chadrojen uusi johtaja, Aljaksandr, saisi vihiä siitä, että Rodworien ylimmistö pitää salakokouksia maillansa, ei se tietäisi hyvää - ehkä jopa uuden sodan alkua?
Redjan henkäisi syvään. Tämä katsoi tiiviisti veden saartamaa suurta puuta, jonka runkoa pitkin kiemurtelivat köynnökset. Koko paikka huokui jotain tuttua, jotain kiellettyä.. Mustan oli pudistettava päätänsä. Liian monta vuotta oli kulunut vieden liian monet muistot mennessään. Veden kohina sai sotakapteenin yhä uudelleen uppoamaan ajatuksiinsa, jolloin huomion kiinnittäminen ympäristöön herpaantui. Jotain oli joskus tapahtunut tässä metsässä, jotain, mistä sai alkunsa ehkä vuosisadan suurin rakkausfarssi, joka päättyi verisesti. Redjan kiristeli hampaitaan - koko sademetsään saapuminen alkoi tuntua vain suurelta virheeltä. Miksei asioita voitu hoitaa siellä, missä kiinnijäämisen riski ei ollut näin valtava?
Samassa kuului molskahdus, jota ori oli jollain tavalla jopa odottanut. Tämä käänsi sähköiset silmänsä äänen suuntaan ja mittaili pian katseellaan vihreää nahkasiipeä. Cheetah tuijotti sotakapteeniä pistävästi, häntä ja kaula arvokkaasti kaarella. Redjan puuskahti - tätä otti nuoren tyttelin kuningatarleikki välillä päähän, mutta oli jo ajat sitten myöntynyt rooliinsa kakaran alempana. Kumpa vain Jaguar olisikin pysynyt lujana ja tehtaillut vielä yhden jälkeläisen paremmalla onnella. Sovinistiksi sotakapteeni ei itseään myöntänyt, mutta ori johtajana olisi ollut paljonkin uskottavampi. Musta nyökkäsi johtajattarelleen tervehdykseksi, laskien sitten katseensa maahan.
- Mikä suo minulle tämän kunnian? Redjan mielisteli ympäripyöreästi, virnistäen sitten hiukan. Cheetah oli tunnetusti huumorintajuton, joten toisen härnäämisestä oli tullut Rodworien keskuudessa jo itsessään vitsi. Sotakapteeni ei kuitenkaan nöyryyttänyt tammaa, sillä tiesi varsin hyvin kuinka fanaattinen ja lojaali vihreä oli laumalleen.
- Haluan että tuot kaksi parasta sotilastasi tänne. Cheetah vastasi jyrkästi, tuijottaen mustaa sotakapteenia tiiviisti. Tamma meni suoraan asiaan tyylinsä mukaisesti, ja tietäen hyvin, ettei Chadrojen alueilla olisi viisasta maleksia kauaa. Tämä viuhtoi veden pintaa viistävällä hännällään ilmaa, liikutellen korviaan pienimmänkin äänen mukaisesti.
- Lomailemaanko? Redjan solvaisi. Tämän suupielet olivat valuneet nyt alaspäin, sillä pyyntö kuulosti oudolta. Miksi kahden parhaimman sotilaan tarvitsisi asettaa itsensä vaaraan, varsinkin näin typerään ajankohtaan? Mitä Rodworit hyötyisivät siitä, että kaksi heidän maitansa suojelevaa sotilasta heiluisi luvatta Chadrojen mailla? Sotakapteenin katse eksyi jälleen johtajattareen, nyt hieman kyseenalaistaen.
- Suuta soukemmalle, Cheredjan, ellet halua että väännän siipesi nurin. Tulva on saanut Chadrat hetkeksi hälytystilaan. Kukaan ei tiedä, onko se vienyt mukanaan hevosia, sillä etsinnät ovat vasta käynnissä. Cheetahin ääni oli hyytävä, kuin tappava pakkasyö. Tämä astui muutaman askeleen lähemmäs Redjania, kurottautuen nyt kuiskaamaan tämän korvan lähettyville.
- Chadrojen sotilaat päivystävät tauotta, jotta voisivat auttaa hätää kärsiviä. Tässä on tilaisuutemme. Haluan, että sotilaasi laskeutuvat sademetsään, ja kun tilaisuus koittaa, hoitelevat niin monta Chadraa kuin mahdollista. Käskytä heidät iskemään sotilaisiin, neuvonantajaan, johtajaan.. Kaikki ovat liikkeellä, kaikki.
Redjan oli täysin hiljaa. Vain pauhaava vesi piti taukoamatonta meteliä, ja hetken molemmat hevosista tuijottivat toisiaan kilvan. Sotakapteeni ymmärsi - kun kuolleisuus oli muutenkin taattu, ei Chadroille olisi ilmiselvää, että kuolemien takana olisivatkin Rodworit. Tekojen kiistäminenkin olisi helpompaa, jolloin Chadrojen syytöksille ei olisi varaa - Redjan nyökkäsi.
- Hukuttakaa. Ei verta, ellei ole täysin pakko. Mitä siistimpää jälkeä, sitä parempi. Ja toimikaa ehdottomasti täällä - harva uskaltaa laskeutua nyt sademetsään muutoin kuin etsintä mielessä, joten sotilaasi ovat turvassa puiden katveissa. Aikaa on päivä, ehkä kaksi. Cheetah vilkaisi ympärilleen, kuin aistien jonkun läsnäolon. Johtajatar mulkaisi sotakapteenia tiukasti, levittäen sitten nahkasiipensä.
- Toimi. Ja samassa vihreä oli noussut siivilleen ja pyyhkäissyt lehtikaton lävitse taivaalle. Musta jäi hetkeksi katsomaan toisen perään, vetäen syvään henkeä. Tämä tiesi jo, kenet laittaisi asialle, mutta jokin silti arvelutti.
Mitä jos Redjan menettäisi nyt kaksi hyvää sotilasta? Vain sen takia, että Cheetah saisi pienen kostonsa? Toisaalta tamman juoni oli nerokas. Se oli lähes aukoton, ellei koko juttu sitten kääntyisi päälaelleen. Sotakapteeni katsoi vielä nopeasti sitä tutunoloista puuta, pudistellen sitten päätänsä. Kuinka useasti tämä joutuisi sanomaan itselleen, että menneet olivat menneitä? Eve ei palaisi koskaan.
Ori nousi rivakasti ilmaan ja katosi taivaalle.
Molemmat poistuvat!
